Progressiivinen retinan atrofia (PRA
RCD4) irlanninsetterillä
Progressiivinen retinan
atrofia irlanninsettereillä
Progressiivinen retinan atrofia (PRA)
on yleisesti tunnustettu
perinnöllinen sairaus, jota esiintyy
monella eri rodulla. Sairaudelle on
tyypillistä molemmanpuoleinen
verkkokalvon (retina) rappeutuminen,
mikä aiheuttaa etenevää näkökyvyn
heikkenemistä ja päättyy koiran
täydelliseen sokeutumiseen.
Sairauteen ei ole hoitoa ja
sairaudesta on tunnistettu useampi
geneettisesti erillinen muoto,
joista jokaisen aiheuttaa eri
mutaatio tietyssä geenissä. PRA:n
eri muodot ovat usein
rotutyypillisiä, jolloin kliinisesti
sairaita koiria samassa rodussa
yhdistää sama geenimutaatio.
Kliinisesti sairailla koirilla eri
roduissa on yleensä eri mutaatio,
vaikka sama mutaatio voi ilmetä
useammallakin koirarodulla.
Varhaisessa vaiheessa puhkeavan
PRA:n mutaatio, tunnetaan nimellä
rcd1, löydettiin irlanninsettereillä
jo vuonna 1993, ja sairauden on
dokumentoitu laajalti vaikuttavan
koiriin jo muutaman viikon ikäisestä
alkaen. Viime aikoina koirien on
havaittu sairastavan selvästi
erilaista muotoa PRA:sta, joka
vaikuttaa koiriin myöhemmällä iällä
ja on erillinen rcd1:stä. Tämä
vaihtoehtoinen muoto tuli tunnetuksi
nimellä ”LOPRA” englanninkielen
sanoista Late-Onset PRA eli
myöhäisen vaiheen PRA. Toisin kuin
rcd1, jossa kaikki koirat
sairastuvat melkein täysin
samanikäisenä, LOPRA-koirilla
sairastumisikä vaihtelee muutaman
vuoden ikäisestä (2-3v.) vanhalle
iälle (10-11v.). Oli epäselvää
sairastivatko nämä kaikki koirat
samaa muotoa PRA:sta vai olivatko ne
geneettisesti erillistä PRA-muotoa
jakaen rodun useampaan
sairausmutaatioon.
Mutaation tunnistus
Vuonna 2011 Animal Health Trustin
Englannin Kennel Clubin
genetiikkakeskuksessa tunnistettiin
väistyvä mutaatio, joka liitettiin
LOPRA:n kehittymiseen
gordoninsettereillä. LOPRA:a
sairastavien gordoninsetterien
omistajat kuvailivat, että heidän
koiransa kärsivät ensin
hämäräsokeudesta, mikä viittaa
silmän tappisolujen rappioitumiseen,
joten mutaatio on nimetty rcd4:ksi
(englanninkielen sanoista rod-cone
degeneration) erottaakseen sen
muista, aikaisemmin todetuista
tappisolujen rappioitumisista.
Tutkijat seurasivat
gordoninsettereillä tehtyä
rcd4-löydöstä havaitsemalla, että
myös osalta PRA-sairaista
irlanninsettereistä löytyy kaksi
kappaletta rcd4-mutaatiota.
Havainnon seurauksena AHT (Animal
Health Trust) ulotti rcd4-testin
myös irlanninsettereille 1.8.2011
alkaen ja heidän tarjoamansa
DNA-testi tutkii jokaisen koiran
DNA-näytteen tämän tietyn mutaation
osalta.
Muut PRA:n muodot
Rcd4-mutaatiotutkimuksessa on saatu
selville, että irlanninsettereiltä
löytyy ainakin kolmea erilaista
muotoa: rcd1, rcd4 ja kolmas, vielä
tuntematon muoto. Kolmas muoto
löytyi tutkimalla kymmentä
LOPRA-sairasta koiraa, joista vain
seitsemällä oli rcd4-mutaatio.
Jäljellejääneillä kolmella koiralla
ei ollut kumpaakaan aikaisemmin
tunnistetuista muodoista, joten
niiden sairaus johtunee kolmannesta,
vielä tunnistamattomasta,
mutaatiosta. Tutkimushavainnot
osoittavat, että tämä kolmas muoto
puhkeaa keskimäärin rcd4-tyyppiä
aikaisemmalla iällä, mutta koiria
tulee tutkia lisää ennen asian
vahvistamista.
Ikä, jolloin rcd4-tyypin mutaatio
kehittyy PRA:ksi tuntuu vaihtelevan:
sairauden puhkeamisikä vaihtelee
neljän ja kymmenen vuoden välillä
LOPRA-koirilla, joilta on löydetty
rcd4-mutaatiogeenit. On tärkeää
muistaa, että PRA:n toteamisikä
koiralla voi vaihdella olosuhteiden
mukaan ja sairauden kehittyminen on
voinut tapahtua jo aikaisemmin.
Esimerkiksi säännöllisesti
silmätarkastettavalta koiralta
löydetään PRA aikaisemmin kuin
koiralta, jota ryhdytään tutkimaan
vasta sen näön heikentyessä. On myös
mahdollista, että aikaisin
puhjennutta PRA:n muotoa sairastavat
koirat kantavat sairauden kolmatta
tuntematonta muotoa (yhtä lailla
kuin rcd4:stakin) ja tämä
”keskivaiheen” mutaatio kehittää
koirille PRA:n suhteellisen nuorella
iällä. Lisätutkimusta vaaditaan
kuitenkin ymmärtääksemme paremmin
sairauden puhkeamisiän vaihtelua.
Tutkimuksemme viittaa siihen, että
rcd4 on yleinen PRA:n muoto
irlanninsettereillä ja sen testin
kehittäminen auttaa kasvattajia
vähitellen vähentämään PRA:n tärkeän
muodon ilmentymistä heidän
linjoissaan. Kuitenkin koska
tiedämme vielä yhden LOPRA-muodon
olemassaolosta rodussa, emme voi
luvata ettei koiralle voisi kehittyä
PRA:ta vaikka se olisikin
rcd4-mutaatiolta vapaa.
Rcd4 DNA-testi
Koiransa testaavat omistajat saavat
testituloksensa luokiteltuna kolmeen
eri luokkaan. Kaikissa tapauksissa
käsitteet ”normaali” ja ”mutaatio”
viittaavat tiettyyn DNA:n osaan,
josta rcd4-mutaatio löytyy;
testituloksesta ei saada selville
mitään muuta koiran DNA:n muista
osista.
VAPAA: Näillä koirilla on kaksi
normaalia kopiota DNA:ssaan.
DNA-vapaat koirat eivät voi
sairastua PRA:han rcd4-mutaation
seurauksena, mutta testillä ei voida
poissulkea muiden mutaation
aiheuttamia PRA:n muotoja, joita
testillä ei havaita.
KANTAJA: Näillä koirilla on yksi
kopio mutaatiosta ja yksi
normaalikopio geenistä. Näille
koirille ei kehity PRA:ta
rcd4-geenin johdosta, mutta ne
siirtävät mutaation keskimäärin 50%
omille jälkeläisilleen. Emme voi
poissulkea mahdollisuutta, että
kantajakoirille puhkeaisi PRA toisen
geenimutaation seurauksena.
GENEETTISESTI SAIRAS: Näillä
koirilla on kaksi kopiota
rcd4-mutaatiosta ja ne sairastuvat
lähes varmasti PRA:han elämänsä
aikana. Keski-ikä sairauden
toteamiselle on 10 vuotta, joskin
rodussa on suurta vaihtelua
toteamisiälle.
Neuvoja
Tutkimuksemme on osoittanut, että
rcd4-mutaation esiintyvyys
irlanninsettereillä on yleistä ja
keskimäärin 30–40% koirista saattaa
olla kantajia. Mutaatio on väistyvä,
mikä tarkoittaa sitä, että koiria
voidaan kasvattaa turvallisesti,
mutta kantajia ja geneettisesti
sairaita koiria tulisi yhdistää vain
DNA-tutkitusti vapaisiin koiriin.
Noin puolet pentueesta, jossa on
kantajavanhempi, on mutaation
kantajia ja ne tulisi DNA-tutkia
ennen jalostuskäyttöä sopivan parin
löytämiseksi. Kaikki pennut
geneettisesti sairaasta koirasta
ovat kantajia.
On suositeltavaa, että
jalostuskoirat silmäpeilattaisiin
eläinlääkärillä ennen
jalostuskäyttöä, jotta toisten
mutaatioiden aiheuttamat
PRA-tapaukset tulisivat ilmi ja
uudet puhkeavat sairaudentilat
voitaisiin tunnistaa.
Alkuperäinen teksti os.
http://www.ahtdnatesting.co.uk/news/10
Käännös Saara Mattero. |