Mutaation tunnistus

Vuonna 2011 Animal Health Trustin Englannin Kennel Clubin genetiikkakeskuksessa tunnistettiin väistyvä mutaatio, joka liitettiin LOPRA:n kehittymiseen gordoninsettereillä. LOPRA:a sairastavien gordoninsetterien omistajat kuvailivat, että heidän koiransa kärsivät ensin hämäräsokeudesta, mikä viittaa silmän tappisolujen rappioitumiseen, joten mutaatio on nimetty rcd4:ksi (englanninkielen sanoista rod-cone degeneration) erottaakseen sen muista, aikaisemmin todetuista tappisolujen rappioitumisista. Tutkijat seurasivat gordoninsettereillä tehtyä rcd4-löydöstä havaitsemalla, että myös osalta PRA-sairaista irlanninsettereistä löytyy kaksi kappaletta rcd4-mutaatiota. Havainnon seurauksena AHT (Animal Health Trust) ulotti rcd4-testin myös irlanninsettereille 1.8.2011 alkaen ja heidän tarjoamansa DNA-testi tutkii jokaisen koiran DNA-näytteen tämän tietyn mutaation osalta.

Muut PRA:n muodot

Rcd4-mutaatiotutkimuksessa on saatu selville, että irlanninsettereiltä löytyy ainakin kolmea erilaista muotoa: rcd1, rcd4 ja kolmas, vielä tuntematon muoto. Kolmas muoto löytyi tutkimalla kymmentä LOPRA-sairasta koiraa, joista vain seitsemällä oli rcd4-mutaatio. Jäljellejääneillä kolmella koiralla ei ollut kumpaakaan aikaisemmin tunnistetuista muodoista, joten niiden sairaus johtunee kolmannesta, vielä tunnistamattomasta, mutaatiosta. Tutkimushavainnot osoittavat, että tämä kolmas muoto puhkeaa keskimäärin rcd4-tyyppiä aikaisemmalla iällä, mutta koiria tulee tutkia lisää ennen asian vahvistamista.

Ikä, jolloin rcd4-tyypin mutaatio kehittyy PRA:ksi tuntuu vaihtelevan: sairauden puhkeamisikä vaihtelee neljän ja kymmenen vuoden välillä LOPRA-koirilla, joilta on löydetty rcd4-mutaatiogeenit. On tärkeää muistaa, että PRA:n toteamisikä koiralla voi vaihdella olosuhteiden mukaan ja sairauden kehittyminen on voinut tapahtua jo aikaisemmin. Esimerkiksi säännöllisesti silmätarkastettavalta koiralta löydetään PRA aikaisemmin kuin koiralta, jota ryhdytään tutkimaan vasta sen näön heikentyessä. On myös mahdollista, että aikaisin puhjennutta PRA:n muotoa sairastavat koirat kantavat sairauden kolmatta tuntematonta muotoa (yhtä lailla kuin rcd4:stakin) ja tämä ”keskivaiheen” mutaatio kehittää koirille PRA:n suhteellisen nuorella iällä. Lisätutkimusta vaaditaan kuitenkin ymmärtääksemme paremmin sairauden puhkeamisiän vaihtelua.
Tutkimuksemme viittaa siihen, että rcd4 on yleinen PRA:n muoto irlanninsettereillä ja sen testin kehittäminen auttaa kasvattajia vähitellen vähentämään PRA:n tärkeän muodon ilmentymistä heidän linjoissaan. Kuitenkin koska tiedämme vielä yhden LOPRA-muodon olemassaolosta rodussa, emme voi luvata ettei koiralle voisi kehittyä PRA:ta vaikka se olisikin rcd4-mutaatiolta vapaa.
 

Rcd4 DNA-testi

Koiransa testaavat omistajat saavat testituloksensa luokiteltuna kolmeen eri luokkaan. Kaikissa tapauksissa käsitteet ”normaali” ja ”mutaatio” viittaavat tiettyyn DNA:n osaan, josta rcd4-mutaatio löytyy; testituloksesta ei saada selville mitään muuta koiran DNA:n muista osista.

VAPAA: Näillä koirilla on kaksi normaalia kopiota DNA:ssaan. DNA-vapaat koirat eivät voi sairastua PRA:han rcd4-mutaation seurauksena, mutta testillä ei voida poissulkea muiden mutaation aiheuttamia PRA:n muotoja, joita testillä ei havaita.
KANTAJA: Näillä koirilla on yksi kopio mutaatiosta ja yksi normaalikopio geenistä. Näille koirille ei kehity PRA:ta rcd4-geenin johdosta, mutta ne siirtävät mutaation keskimäärin 50% omille jälkeläisilleen. Emme voi poissulkea mahdollisuutta, että kantajakoirille puhkeaisi PRA toisen geenimutaation seurauksena.
GENEETTISESTI SAIRAS: Näillä koirilla on kaksi kopiota rcd4-mutaatiosta ja ne sairastuvat lähes varmasti PRA:han elämänsä aikana. Keski-ikä sairauden toteamiselle on 10 vuotta, joskin rodussa on suurta vaihtelua toteamisiälle.

Neuvoja

Tutkimuksemme on osoittanut, että rcd4-mutaation esiintyvyys irlanninsettereillä on yleistä ja keskimäärin 30–40% koirista saattaa olla kantajia. Mutaatio on väistyvä, mikä tarkoittaa sitä, että koiria voidaan kasvattaa turvallisesti, mutta kantajia ja geneettisesti sairaita koiria tulisi yhdistää vain DNA-tutkitusti vapaisiin koiriin. Noin puolet pentueesta, jossa on kantajavanhempi, on mutaation kantajia ja ne tulisi DNA-tutkia ennen jalostuskäyttöä sopivan parin löytämiseksi. Kaikki pennut geneettisesti sairaasta koirasta ovat kantajia.

On suositeltavaa, että jalostuskoirat silmäpeilattaisiin eläinlääkärillä ennen jalostuskäyttöä, jotta toisten mutaatioiden aiheuttamat PRA-tapaukset tulisivat ilmi ja uudet puhkeavat sairaudentilat voitaisiin tunnistaa.


Alkuperäinen teksti os. http://www.ahtdnatesting.co.uk/news/10
Käännös Saara Mattero.