Punainen irlanninsetteri

Punaista irlanninsetteriä on usein kuvattu maailman kauniimmaksi koiraroduksi ja on helppo ymmärtää, mistä nimitys johtuu. Syvän kastanjanruskea kauniisti laskeutuva turkki, ryhdikäs ja linjakas olemus sekä kauttaaltaan harmoninen koira vetoavat moneen ja lempeyttä sekä valppautta kuvastava katse herättävät suurimmassa osassa ihmisistä mielikuvan uskollisesta ystävästä. Irlanninsetterin luonteessa tulisi olla kipinää ja sen tulisi kuvastaa jokaisella karvallaan uhkuvaa elinvoimaa, intoa ja iloisuutta.

Yleistä

Irlanninsetteri on eloisa ja tarmokas metsästyskoira, jota voisi kuvata myös yhtä hyvin sopeutuvaksi ja monipuoliseksi perhekoiraksi. Ihanteellinen rodun edustaja on erittäin ihmisystävällinen, sosiaalinen toisia koiria kohtaan ja sopii pidettäväksi myös muiden lemmikkien kanssa. Kun koira liikkuu ulkona tarpeeksi ja sille tarjotaan sopivasti virikkeitä, setterit ovat yleensä myös pennusta pitäen mukavia sisäkoiria ja oppivat nopeasti perheensä tavoille.

Punaisen irlanninsetterin yleisvaikutelma on urheilullinen, tyylikäs, harmoninen ja sopusuhtainen koira, jolla on ystävällinen ilme. Rotu on keskikokoa suurempi ja rungoltaan sen tulisi olla tyypillisen lintukoiran tapaan ”neliöstä ulkona” eli sen korkeuden säästä maahan tulisi olla sama kuin mitan säästä hännän tyveen. Eturinta ja takaraajat lisätään tähän eli koirien ei kuitenkaan kuulu olla neliömäisiä. Rodun liikkeet ovat yksi sen tunnetuimmista piirteistä: irlanninsetteri liikkuu tarmokkaasti, vaivattomasti ja erittäin sulavalla askeleella.

Rotu on jakautunut näyttely- ja käyttölinjaisiin koiriin ja linjoja ei pääsääntöisesti sekoiteta keskenään. Näyttelylinjan koirat ovat vielä jakautuneet tyypeittäin englantilaiseen ja amerikkalaiseen tyyppiin, joskin näitä linjoja yhdistetään kasvattajasta riippuen. Suomesta löytyy molempien linjojen ja tyyppien edustajia.

Historia

Punainen irlanninsetteri on ihmisen metsästykseen kehittämä rotu, joka polveutuu punavalkoisista irlanninsettereistä ja tuntemattomista yksivärisistä punaisista koirista. Rotua ollaan kuvailtu jo 1500-luvulla, mutta rotutyyppi katsotaan vakiintuneeksi 1700-luvulla ja The Irish Red Setter Club perustettiin vuonna 1882 edistämään rodun käyttöä ja jalostusta.

Irlanninsetterien arvellaan tulleen Suomeen upseerien mukana jo 1860-luvulla, ensimmäinen pentue on rekisteröity 1892 ja 1890-luvulla settereitä kilpaili Suomessa kenttäkokeissa. 1960- ja 70-luvuilla rotu oli vielä suhteellisen yhtenäinen Suomessa, mutta alkoi jakautua 1980-90-luvuilla käyttö- ja näyttelylinjaisiin koiriin ja linjat ovat nykyään pitkälti erillisiä maassamme.

Rekisteröinnit 2009 274 kpl                        

Luonne

Parhaimmillaan punainen irlanninsetteri on luotettava, ystävällinen ja iloinen ystävä niin kotona, luonnossa kuin harrastuskentillä. Sisätiloissa aikuinen setteri on rauhallinen, mutta ulkona luonnossa koiran tulisi olla täynnä intoa ja tarmoa! Koirat ovat älykkäitä, mutta se helposti peittyy hessuhopomaisen olemuksen alle J Setterit oppivat nopeasti uusia asioita, suurin osa on myös kovin persoja ruoalle ja ne nauttivat puuhastelusta omistajansa kanssa. Harrastuskoiraa irlanninsetteristä hakevan kannattaa pitää kuitenkin mielessä, että harrastaminen tapahtuu aina huumorilla höystettynä ja turhia pingottamatta - aina ei kaikki suju suunnitellusti vaikka linnun, kentän laidalla olevan tutun ihmisen tai koiran huonon päivän vuoksi!

Hoito

Merkittävimmän osan punaisen irlanninsetterin hoidosta muodostaa turkinhoito. Turkin laadusta, määrästä ja likaisuudesta riippuu koiran pesuväli, harjaamistiheys ja tarvitseeko turkkia siistiä saksin tai koneella. Yleensä näyttelylinjaiselta irlanninsetteriltä ajellaan koneella kaula ja tassu- ja häntäkarvat siistitään saksin. Osa omistajista siistii koiriensa korvat myös lyhyeksi. Korvat ja silmät on hyvä tarkastaa vähintään kynsienleikkuun yhteydessä.

Liikunta

Punainen irlanninsetteri on aktiivinen ja liikunnallinen rotu ja sen tulee saada liikkua paljon; mielekkäintä liikkumista sille on luonnossa vapaana juokseminen koirakaverin seurassa. Rodun metsästysvietit ovat edelleen tallella ja setterinpennulle tulee opettaa perustottelevaisuus ja luoksetulo pienestä pitäen, jotta vapaana ulkoilu on turvallista ja koira ei lähde hajujen perässä karkuun; mahdotonta se ei kuitenkaan ole. 

Minustako irlanninsetterin omistaja?

Irlanninsetterin omistajaksi sopii varmasti parhaiten huumorintajuinen, kärsivällinen ja liikunnallinen ihminen, joka ymmärtää asettaa suloiselle pennulle rajat, mutta lempein keinoin. Irlanninsetteri on pohjimmiltaan hieman pehmeä ja omistajansa ohjaukselle herkkä koira, vaikka se kokeileekin rajojaan ja toimii välillä oman päänsä mukaan. Hyväluonteinen setteri on mitä mainioin perhekoira, tosin tulee pitää mielessä, että nuoret koirat ovat vilkkaampia ja ne saattavat leikkiessään hosua pienten lasten ympärillä.

Terveys

Rotu on mukana Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien ehkäisyohjelmassa rajaten jalostukseen käytettäviä koiria seuraavasti 1.1.2011 alkaen:

-          Pentueen vanhemmista tulee olla voimassa oleva lonkkakuvauslausunto ennen astutusta, kuvaushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 12kk. rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian raja-arvo B tai lonkkaindeksi 102 tai parempi.

-          Koiralla ei saa olla pentueen rekisteröintihetkellä yli 40 jälkeläistä Suomessa, viimeinen pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan.

Irlanninsetteriyhdistyksen terveyskyselyn yhteenvedon mukaan punaisilla irlanninsettereillä esiintyy yksittäisiä vikoja ja sairauksia, mutta suurin osa koirista elää terveenä. Selvästi yleisimpiä ilmenneitä asioita ovat lonkkaviat, suolistosairaudet (suolistotulehdukset, yliherkkyydet, anaalirauhasen tulehdukset), ihottumat ja korvatulehdukset. Erityisesti yhteenvedossa huomautettiin, että suolisto-, korva- ja ihosairaudet tuntuivat liittyvän toisiinsa siten, että allergisilla koirilla oli useampia kroonisia ongelmia.

Kennelliiton koiranetin mukaan tarkasteltaessa lonkkavian osalta vuosina 1995-2010 rekisteröityjä koiria 31% koirista on tutkittu seuraavin tuloksin: terveitä A-lonkkaisia 28% ja B-lonkkaisia 32%, lievin muutoksin C-lonkkia 28%, lonkkavikaisia D-lonkkia 11% ja vaikeita lonkkavikoja E-lonkkaisia 1%. Samoilla kriteereillä kyynärkuvattuja koiria on 7% kannassa ja terveitä 0-kyynäriä on 96% kuvatuista, lievin muutoksin 1-kyynäriä 4%. Silmätutkittuja koiria on rodussa hyvin vähän, mutta tutkitut koirat ovat pääsääntöisesti terveitä; koirilla esiintyy yksittäisiä tapauksia perinnöllistä kaihia, RD:tä, ylimääräisiä ripsiä ja sikiöaikaisia jäänteitä.

Rodussa esiintyy myös epilepsiaa, ruokatorvenlaajentumaa, PRA:ta sekä irlanninsetterien rotuspesifistä perinnöllistä valkosolujen tuotantoon vaikuttavaa immuunijärjestelmän sairautta CLADia. Näistä sekä PRA että CLAD voidaan todeta geenitestillä.

Harrastukset

Punainen irlanninsetteri on monipuolinen harrastuskaveri, kunhan omistajalla itsellään ei ole ”veren maku suussa” kilpailemisen suhteen. Punaisten setterien kanssa harrastetaan pääsääntöisesti koiranäyttelyitä, metsästystä, agilityä ja tokoa.

Metsästys

Setteriä käytetään Suomessa edelleen sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli seisovana lintukoirana, erityisesti kanalintujen (metso, teeri, riekko, peltopyy ja fasaani) metsästykseen. Jukka Bisi kuvaa irlanninsetteriyhdistyksen sivuilla metsästämistä irlanninsetterin kanssa seuraavasti:

"Kanakoiralla metsästämisen perusidea on yksinkertainen. Koira etsii itsenäisesti luovien, tuulta hyväksikäyttäen riistan hajuja ja kun se lopulta saa vainun, se pysähtyy ja jää seisomaan paikalleen lukiten linnun niille sijoilleen. Metsästäjä tulee koiran luo ja ohjaa koiransa karkottamaan lymyävän riistan liikkeelle. Kun riista, esimerkiksi kanalintu lennähtää pakoon, metsästäjälle tarjoutuu mahdollisuus saada itselleen saalis. Ammuttaessa koira on paikallaan ja noutaa linnun vasta luvan saatuaan.”

Rodun jakautumisesta huolimatta myös näyttölinjaisilla koirilla harrastetaan käytännön metsästystä, joskin metsästäminen näyttelylinjaisen irlanninsetterin kanssa ei ole itsestäänselvyys.

Rotuyhdistykset

Punaiset ja Punavalkoiset Irlanninsetterit ry 

Yhdistys on perustettu vuonna 1997 ja sillä on n.400 jäsentä. Yhdistys järjestää vuosittain oman Club show’n sekä useita Open show’ta, julkaisee 4 kertaa vuodessa ilmestyvää Irlanninsetteri-lehteä ja koordinoi alueellista toimintaa.

Rotujärjestö Kanakoirakerho 

Vuonna 1901 perustettu rotujärjestö toimii englantilaisten kanakoirien järjestönä ja jäsenistöä on n.800. Toiminnan pääpainona on rotujen käyttöominaisuuksien säilyttäminen ja järjestö julkaisee 4 kertaa vuodessa ilmestyvää Ekipage-lehteä sekä vuosikirjan. Tämän lisäksi Kanakoirakerho järjestää virallisen erikoisnäyttelyn ja vastaa tuomarikoulutuksesta.